>

2017/09/26

Näen mustaa vaan

Musta on mun onnenvärini,
musta se vaan vetää mua puoleensa.

Vaatteet ovat paremman näköisiä mustana,
kissat, astiat ja laitteet myös.

Musta on mun onnenvärini,
siksi kai turvaudun siihen kesälläkin.

Synkät asiat vetävät vain puoleensa,
ne ovat useimmiten mustia.

Tänäänkin olen mustissa,
kai siihen on monet muutkin turvautuneet...


Olipa kerran Sonja


"Tämä kuva on vain yksi niistä jutuista, 
jotka menivät tuona vuonna pieleen"

Silloin sä olit neljätoista, sussa oli täynnä epävarmuus
oppimaan et niinkään innokas

Menit muiden sormiennapsautusten mukaan,
kokeilit kaikkea mitä sulle tyrkytettiin

Olit kiltti ja melankolinen, yleensä ikäsesi eivät sitä ole
muut olivat viikonloput puistoissa päihteiden kimpussa



Samaan aikaan sie vaan mietit ja kelaat,
"Ei musta oo mihinkään"

Vain siksi koska olit erilainen
Vain siksi koska olit se otus omituinen



Kukaan ei juurikaan rakastanut sua, koska olit erilainen
Jos joku tuli, sitten sua syyllistettiin valheellisista asioista

Huusit apua koulun käytävillä, turhaan
kotona pidättelit itkua ko muutakaan ei voinut

Siskosi kysyi sulta "miten voit?"
sanoit että "hyvää", hän ei uskonut

Menitte yhdessä syrjään, kaikki sai sitten tietää totuuden
"Ethän naura jos sanon ettei mulla oo enää toivoo"



Samaan aikaan ajattelit tätä sananparsia
"Ei musta oo mihinkään"

Vain siksi koska olit erilainen
Vain koska olit monella tapaa vähemmistöä



Sitten helvetti oli irti
sitten koulu vaihtui
sait muutamia kavereita
oliko se liian myöhäistä

Pääsi sekosi aivan täysin 
kätesi täynnä verisiä avunhuutoja
menit hakemaan sitten apua
sait lopulta apua

Mikään ei oo liian myöhäistä
hienoa että selvisit kaikesta tästä
olet tänään voimissasi
menet tänäänkin omilla jaloillasi

2017/09/22

Aamuyön jälkeen

*Jatkoa edelliselle runolle*



Kello on jo aamukuus,
siinäkin vasta ihanuus.

Aurinko alkaa nousemaan,
lehdet puista tipahtaa.

Tästäkin tuli meille uneton yö,
kaikilla muilla alkaa koulu tai työ.

Läheisellä niityllä ei näy muuta ko laaksoa ja vettä,
mutta katoppa toisella puolen mettää.

Äänemme ovat käheinä viime yön rallatuksista. 

Oisko nukkumaanmeno jo vihdoinkin aiheellinen?

2017/09/14

Nukkuminen on heikoille

Kello on neljä aamuyöstä,
vielä hereillä vaikka 
seuraavana päivänä muilla töitä

Me kaks, elikkäs mie ja mun komppis
me lauletaan yhdessä Syksyn säveltä
mietitään maailmanmullistavia asioita

Soittolista päällä, ehkä liian kovalla,
meitä ei kiinnosta, eikä näytä naapureitakaan
Ainakaan ne ei myönnä asiaa

Osalla on pieniä lapsia, osalla isompia,
osa elävät yksin, tai kaksin, tai solussa
Meillä nukkuu vain koira nimeltä Max
joo että vetäkää paremmaks

Laulan suuni käheäksi, 
sanon mitä ajattelen yötä päivää

2017/09/12

Tuuli vetää vähän liiankin hyvin

Miten kova tuuli
voi tuntua näinkin ikävältä

Ulkona lehdet lentävät
pyörremyrskyn tapaan

Tavaroitakin lentelee
sinne sun tänne

Täällä tuulee niin että
veto tuntuu tänne saakka

Lähipäiville ennustettiin myös vettä
ikävä juttu, kaikilla ei ole saappaita

Toisaalta meitä katotaan muutenkin
erittäin p i t k ä ä n

Moneksi ollaan mietitty:
Ollaanko me liian outoja?


Jokin seikka vetää meiänkin puoleen
meitä pienet prinsessoiksi sanovat
isot vaan katsovat vihaisina

Mutta ollaan jo totuttu tähän

Me tiedetään parhaiten
omat tarinamme

Se on pääasia

2017/09/06

Miten meni kesä?

Maailma kylässä loppui
kesä alkoi

Tukholman-reissu takana päin
Tallinnan-reissua suunniteltiin

jälkimmäinen kuitenkin vain haaveeksi jäi

Kävin kastumassa
niin maassa ko merellä
kyyneleiltäkään ei voitu välttyä

Pyörä jäi kellariin
ei ollut liikkumiseen muutenkaan voimii
turvauduin kylläkin apostolin kyytiin



Tapahtumat pitivät mut hengissä
samoin ne valokuvareissut ja luontokävelyt

Monta yötä on valvottu
monta yötä on eletty tunteiden mukaan

Sitten tuli Taiteiden yö
iloiseksi saamiseen vaadittiin kova työ

Ja kaikki tämä päättyi synttäreihin
ruskan alkamiseen ja kissojen yöhön


Jäin kaipaamaan vain harvoja juttuja
tästä kesästä