>

2017/08/26

Näkyykö täällä vihreetä?





Täällä vilisee paljon tööttäyksiä ja elämää,
kaikki vaan juoksee ja sieltä kuuluu vilinää

Ei näy vihreää muualla ko puistoissa,
terveysruuissa, tuotteissa
ja harvojen talojen yksityiskohdissa

Riippuu siitäkin onko sisällä tai ulkona
kaupoissa tai puistossa
elämää näkyy silti
etenkin nyt perjantai-iltana

Kello on 22:22, päivänä vaikkapa 22.2.
päivät vaan vilisee,
en tiiä enää itekkää mikä päivä tänään on

Pää sekosi aivan täysin, kalenterikin vielä
viime vuoden kynnyksillä

Kyllä maalla on mukavaa
...aina välillä

2017/08/16

Odotus


2017/08/08




• IINA JÄI HENKIIN •

Tänään se oli Elina joka meiät herätti. ”Millainen ilta teillä oli takana?”, hän kysyi. ”Kröhömm... suht mielenkiintoinen. Iinalle ja kumppaneille taas maistui vettä vahvempaa...”, mä sanoin. Elina missasi melkein koko eilisillan, mutta jos totta puhutaan niin se oli ekan illan toistokappale – ilman sitä Annamari -mäkätysshowta. Samalla kuultiin myös hyviä uutisia, tänään meillä on toiseksi viimeinen kokonainen päivä tällä paikalla, ylihuomenna me vaihdetaan maisemia vihdoinkin. Mennään pariksi yöksi Budapestiin yöpymään. Me mennään hotelliin, András kotiin ja Eni Andrásin luokse. Eli toisin sanoen, meidän tiet vähän erkanee. Sitten yhtäkkiä kuuluu vihellystä. Meidän pitää mennä grillin luo.

Me saatiin voileipiä, limonadia ja joku epämääräinen paperinpala. Siinä ”paperinpalassa” tosin on tärkeää kerrottavaa. Huonolla käsialalla kirjoitettua tekstiä, mutta eikähän siitä selvää saa. Mutta se on varmaa, me joudumme lähtemään. Saatiin pyyntö ko Uljaana ja Kata lähettivät lähetteen poliisille. Miksei meille muille ole kerrottu tästä? Tavallaan olen vihainen heille, tavallaan en. Haluankin jo uimaan, mutten halua Unkarin tuomioistuimeen vaikka olisinkin todistajana. Tosin se on onneksi vain pieni mahdollisuus, mutta kaikesta huolimatta olemme tämän rannan viimeisiä ”asiakkaita”, jos arkeologeja ja rikostutkijoita sekä osaa meistä ei lasketa.

Uljaana ja Kata, olen erittäin tyytyväinen teille siitä että olitte tän suhteen tarkkasilmäisiä. No okei, Tinokin oli. Mutta mitä kaikkea olemme tästä reissusta oppineet? No ainakin sen, ettei kaikki rannat ole uimakelpoisia, vaikkei niissä sinilevää olekkaan”, Iina sanoi.

Olen kyllä nuorempana uinut karuimmassakin rannoissa, yhestäkin reissusta sain uintireissun aikana haavoja jalkaterään ja siinä samassa rannassa oli pallokaloja. Kiljuin ja sanoin äiskäl asiasta, jonka jälkee se sanoi että tänne myö ei ennää lähetännä. Koskaan”, Kata sanoi ja jatkoi sillä tavalla, että se lupaus on pitänyt.

 ”No, sul niitä kiellettyjä rantoja on sitten kaksi.”, Elina sanoi.

2017/08/02

Pidä unelmistasi kii


...äläkä päästä niistä irti koskaan.

2017/08/01

Köyhyydestä rikkauksiin

Matkalla ehkä tän reissun jännimpään osaan, että oli pakko tänne raportoida. Mutta toivottavasti kaikki on tän arvoista...

Mua kiehtoo kaikki nää getot, katutaiteet ja muut karuudet kaikessa muodossaan. Emmä tiiä miksi, mutta näin on. Ehkä nää liittyy unelmiin, kiinnostuksenkohteisiin, kokemuksiinkin. En ole lapsuudessani elänyt kovinkaan gloorista elämää, vaikkei mun ole tarvinnut elää sitä slummielämää toisin ko Anitan piti. Mut Anita onkin kotoisin niistä slummeista, minne ollaan tänään menossa. Käytetään sen entisiä kotikatuja kuvausmaisemina. Kotiinpalattuani voisi siis ihailla niitä.

Oli lähellä etten olisi Anitan kanssa jouduttu vaaratilanteisiin. Parin korttelin päästä oli vaaratilanne, ko paikallinen rikollisjengi oli hakanut jonkun – tiedä kenen. Mutta enää Anita ei asu siellä, hänellä on koti nykyään jossain aivan muualla. ”Pelottaa mun mennä sinne – tiedä mihin tilanteisiin jouduttaisiin”, Anita sanoi mulle. Ollaan nopeita, kuvataan muutama asukuva ja rekvisiittaa – sitten poistuttaisiin. Näin tehdään, koska tää valinta on fiksuinta mitä voidaan tehdä.