>

2017/04/18

Kolmetoista vuotta



...siitä ko mie tänne muutin.
Monen kautta säädin.

Olin kirjaimellisesti pihalla, 
muttei ulkona ollut enää halla.
Mua houkutti ulos tultaessa lumikasa,
pyykkinaru ja keinu. 

Oli lämmintä, ei ollut mulla edes sukkia jalassa.

Hylkäsin samantien kaiken entisen,
mielikuvituskavereista alkaen. Tilalle tuli uudet sellaset.

Luulin nimeni vaihtuneen, 
luulin nimen vaihtuvan aina ko ulkomaille lähdin.
Mutta ei, menin minne menin,
nimeni oli se vanha. 

Ei musta tullut Miiaa, 
eikä sukunimestänikään tullut suomalaista.

Ei mua väsyttänyt, ko innosti kaikki uusi,
mutta pidemmältä ajalta muutos oli odotettua rankempi.

Piti oppia uusi kieli, koulujärjestelmä, kaikki.
Ihan puhtaalta pöydältä. 

Se muuttui mitä ei ole ensin odottanut,
mutta tänään, 13 vuotta myöhemmin...






Mie kirjoitan tätä runoa, 
selkokielisellä Lapin murteella.

Nimeni on edelleen virallisesti Mia, eikä Miia.
mutta mulle on kasaantunut kasa lempinimiä.

En ole vieläkään valmistunut, en ole töissä.
Lapsentekokaan ei ole vuosiin käynyt mielessä.
Ei edes poikaystävän hankkiminen ajankohtaista,
mutta oma koti on jo saatu, viime vuonna.

Näihin vuosiin on mahtunut paljon,
vähän ikävämpiä mitä on odottanut.

Paljon on muuttunut, mutta on myös asioita,
värejä ja harrastuksia...

joista vieläkin tykkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti