>

2017/03/21

Ala-asteen 50-vuotisjuhlat

!! Tämä oneshot sisältää osaksi todellisuutta, osaksi uneni mielikuvituksen tuotetta !!

Olen menossa ala-asteelle viettämään sen 50-vuotisjuhlia. Mun lisäksi siellä on yks Jenna, ja lisäksi siellä on oppilait keitä mie en entuudestaan tuntenut. Koulua oli laajennettu viime käynnistäni, siitä oli jo 17 vuotta. Koin 30-vuotiaana olleeni vihdoinkin valmis comebackiin, olin työtön ja perheetön joten olikin jo aika. 


Miiaaa! Olitko sä se tyttö sieltä Aurinkoluokasta, ketä muut oppilaat aikoinaan inhosi? Muistatko mut, oltiin aina samoilla liikkatunneilla.”, Jenna sanoi. 
Ikävä kyllä olin. Mun luokan pojat olivat vähän tota noin... pölvästejä. Muistan ne naamat ikuisesti ulkoa”, vastasin Jennalle.



Jännä kyllä, että muistin reitin vielä ulkoa. Valintataloa siellä ei enää ollut ja ala- sekä yläpihat ovat uudistettu. No tietenkin, kymmenen vuotta aikaisemmin Valintatalot muuttuivat K-kaupoiksi ja viime käynnistä on jo 17 vuotta. Mutta parikymppisenä en olisi vielä uskonut, että olisin tässä. 

Osa ohjaajista olivat tuttuja, mutta suurin osa outoja. Tutut lisäsin Facebookissa kavereiksi, en usko että ne uskoisivat että mut on tunnettu jo vuosia ”Mirette” -nimellä. Kaikki pitävät mua Miana. Vieläkin.

Dramatiikalta ei voi välttyä. Jenna kaatui. Mutta mie lohdutin häntä. Muut tuli perässä, ehkä oltiin liian riemukkaalla päällä. Mie sentään osasin olla varovaisempi. Jenna meni takahuoneeseen, jossa ensiapuhoitajat tuli vastaan. Säikähdyksellä selvittiin, ja puolen tunnin jälkeen palattiinkin jo takaisin ihmisten ilmoille. 

Onko yleisön joukossa entisiä oppilaita?”, kuului. Monet nosti kättään, lukuunottaen mie ja Jenna. Myö käytiin molemmat vuosina 2004-2010. Opettajia vaihtui, mulla myös oppilaita. Huonommiksi. Mua kyllä kiinnostaisi että mitä hitsiä mun ex-luokkalaisille kuuluu. Varmana joukkoon mahtuu asuntolan asukkeja, elämänkoluja, perheenisiä. Ja yks pahasti seonnut, mua pelotti olla sen kanssa vaikka itekki täällä monet raivarit sain.

Samalla paljastui, että hän (Jenna) kirjoitti nuorempana lifestyle/kauneusblogia. Hänen toinen nimensä oli Henriikka, ja se oli hänen ns. bloginimensä. Mie kirjoitin siihen aikaan muotiblogia, jonka taru jäi kuitenkin lyhyeksi. Nykyäänkin se on lukkojen takana. 

Ihmisiä kiinnostaa mun tarina. Siirryin lavalle.

Olen Mia, tyttö siitä Aurinkoluokasta. Tai no, pikemminkin Ukkosluokasta, niin ko varhaisteininä sanoin. Mun tarinani täällä oli todella värikäs. Mahtuu mustia, valkoisia ja värillisiä hetkiä. Neljännellä mun töitä meni Kässän talolle, viidennellä (tai oliko se neljännellä) mun kirjoittama runo oli tuolla koulun kirjastossa, kuudennella sain stipendin sekä piirrustuksesta että räpistä, ainoana luokastani. Harmi että molemmat ovat vuosien saatossa kadonneet, olisin halunnut ne laittaa runoblogiin myöhemmin. Mutta elän sen kanssa, teidän ansiosta olen käynyt Särkänniemessä, Raaseporissa ja Fiskarsissa sekä oppinut suomen kielen. Kiitos



Kaikki taputti. Vaikka kaunistelinkin. Kaikkea mustaa ei todellakaan kannata kertoa muille ko niille, keiden haluat ne tietävän. Mie en raivareista ja uhkauksistani uskalla puhua muille ko ammattilaisille, koska ne osaavat hoitaa esim. munkaltaisia. Muttei siitä sen enempää.

Bileet jatkuu vielä vähän aikaa ja DJ Katka siirtyy lavalle puoleksi tunniksi, tämä on samalla viimeinen numero. Sitten onkin jo kotiinlähdön aika. Tiemme erkanee, mutta jutut jatkuu Facebookissa. Mulla on edessä pitkä kotimatka...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti