>

2017/03/31






3. VOITOLLA YÖHÖN


Muutaman tunnin päästä Eni seuruineen palasivat takaisin kaupungilta. Pienen levon jälkeen pistettiin grilli taas tuliksi, ruokalistalla on täytettyjä paprikoita, lángos-lättyjä ja jälkiruoaksi. Iinakin palasi ns. ”ihmisten ilmoille” Katan kanssa. ”On siinäkin sisukas unkaritar”, Uljaana sanoi osoittaen Kataa. ”Hän on. Hän jos ketä on käynyt elämän kovan koulun”, Eni sanoi. ”Ja sie oot hyvä kokki”, Uljaana jatkoi. Iinan ja Katan istuttua paikalle Jeminalla on asiaa liittyen Annamariin. ”Juttelin Ellille Annasta ja kun katottiin kiveä tarkemmin, niin tultiin siihen lopputulokseen että Anna on asunut ainakin osan elämästään täällä”, hän sanoi. Katan mietittyä hetken asiaa ensimmäiset paprikat alkoivat olemaan valmiita. ”Mie melkein tein tänään Annamarit. Epäilen että hän eksyi tänne ja katosi mystisesti sivistyksestä”, Kata sanoi. ”Oisit soittanut mulle!”, Eni sanoi. Joo-o, ehkä pitäisi vaihtaa lähipäivinä majoituspaikka ko puheenaiheet lipsahtavat liian usein Annamariin. Ymmärrän kyllä että se keissi täytyy selvittää, mutta siinä on mutta.

Onneks sille pikkutytölle ei käynyt mitään ja nyt Katakin on turvassa... huh onneksi”, Iina sanoi. Mietittiin myös paikan vaihtoa, jotta Uljaanalla olisi hyvä olla. Tälläkin hetkellä heitä karmaisee se Annamari-keissi. Vaikka Uljaana onkin silmissäni draamaprinsessa, niin toisaalta häntä ymmärränkin. Tää ranta, missä ollaan, on kieltämättä suhteellisen karu. Jopa pallokaloja sun muita ällötyksiä. Tino melkein astui niihin uintireissullaan ja täällä sitä ollaan. Tänään tiskijaanan roolissa on Eni ja sen huomaa. Kukaan muu meiän porukasta ei kuuntele esim. Johnny Cashia ja Kispál és a Borzia niin paljon ko hän. No, hyvää taustamusaa nekin ovat. Syömisessä kestää kauan hyvässä seurassa. Samalla me tutustutaan toisiimme paremmin rannassa, joka kiehtoo Elinaa ja Jeminaa. ”Olen ekaa kertaa ulkomailla ja jo nyt olen sitä mieltä että haluttaa tänne uudestaan. Tää mesta kiehtoo mua karulla tavalla ja toki myös hyvällä. And by the ways, András, if you are a Finn, you’re be called Antero”, Elina sanoi ja muut nauramaan. Varmana meidän nauru kuului ainakin metrien päähän.

Suomalaiseen tapaan Uljaana, Elina ja Kata opettivat Andrásille kaikki suomalaiset kirosanat.
Kiitos, tiedän jo.”, András sanoi.
Kuka opetti?”, Kata sanoi. Vastaus ei yllättänyt, sillä hän mainitsi sisarpuolensa. Iina, Jemina ja Tino liittyivät tämän jutun jälkeen pian seuraan. András, Tino ja Kata opettivat Uljaanalle, Iinalle ja Elinalle takaisin tärkeimmät unkarilaiset sanat ja kirosanat. ”Olen Elina tarkoittaa Elina vagyok, kiitti on köszi jne.”, Elina toisti. Iina ja Uljaana toistivat saman setin perässä. ”Sitten ko me palataan kotiin, meillä on ainakin varma salakieli.”, Iina sanoi. Tällainen rento oleskelu ja vapaaehtoinen opiskelu on ehdottomasti parempi vaihtoehto ko koulussa mätäneminen, joka taas syksyllä odottaa Suomen päässä. Eww.

Samaan aikaan Eni ja Sarolta katselevat ainakin omien sanojensa mukaan ihanaa auringonlaskua. Miirakin, vaikka likka onkin jo aika poikki pitkän päivän jälkeen. Team Laplanders, niin ko Andrásilla on tapana sanoa Elinaa, Jeminaa ja Uljaanaa – viettävät rentoa iltaa loppujen kanssa, syövät viimeksi mainitun mielestä liian mausteisia ruokia. Sitten auringonlaskun jälkeen Eni, Miira ja Sarolta palasivat grilliteltalle ja taustalla on milloin Tiina Sanilaa, milloin Nirvanaa, milloin Teksti TV 666-ta.

Sitte ko meikä palaa kotia niin voin innoissani kertoa perheelleni miten hyvää musaa ja ruokaa ollaan tehty”, Elina sanoi.
Niinpä. Me tunnetaan hänen sukulaisia, harmi ko ykskään ei ole mukana”, Uljaana jatkoi.
Se tunne ku en tajua noitten hyyssämisestä yhtään mitään, kaikki ovat sukua toisilleen tai vähintäänkin tuntevat toisensa, ootte vähän niin...”, Tino sanoi, muttei kerinnyt sanomaan lausettaan loppuun, koska...
Nyt pää kii siellä päässä. Teikäläisiä on ainakin kymmentuhatpäinen väki, suorastaan naurattaa tää teijän tietämättömyys”, Elina jatkoi.

Levyraati alkakoon ja riita menköön poikki. Miira aloittaa, onhan hän nuorin meistä kaikista. Ei kuultu Ihmettä ja Kummaa, ei edes Smurffeja, vaan Robinin nenittelybiisin valitsi hän. Se ei ollut menestys, koska suurin osa ovat vannoutuneita rokkityttöjä ja -miehiä. Suurimmat pisteet tuli Saroltalta, jonka vuoro oli seuraavaksi. Hänenkään biisi ei menestynyt raatilaisten käsissä. No niin seuraava. Elinan laittama biisi oli menestys. Pää Kii-yhtye oli menestys, paitsi Miiralta ja Saroltalta. ”Mun sisko tosin olisi tykännyt tästä”, Sarolta sanoi Miiralle. András laittoi Alvin és a Mokusokia, biisin nimi tarkoitti suomennettuna ”horoelämää”, ainakin jos Kataan on uskominen. Sekin menestyi, itseasiassa se meni Elinan edelle pistemäärissä. Mutta lopulta biisivoiton vei Enin laittama biisivalinta. Nirvanan Come As You Are veti täpärän voiton jättäen taakseen Andrásin, Katan ja Elinan. Miira jäi viimeiseksi muttei se menoa haitannut.

Sitten oli vaihteeksi Katan DJ-vuoro. Melkein kaikki tykkäsivät hänen biisivalinnoistaan, mutta sitten on Elina, jota ei konejumputus kiinnostanut yhtään. Se pikemmin ahdisti häntä ja niin hän meni jo nukkumaan. Mutta Eni, András, Sarolta ja muut pitivät hauskaa Elinankin edestä. ”Huomenna on kyllä darrapaiva ja sillain, pääasia että nyt pidetään hauskaa!”, kuului jostain. Olin vaan että jaahas, Iinako se taas nollaa päätään... ja siltä kyllä kuulostaakin. Voihan se olla Katakin... tai Sarolta. Uljaana se ei ainakaan ole, hän on absolutisti. Samoin Miira, mutta hän onkin aika pieni ja kohta menossa jo leirille. Minä saatan.

Meeri voitko viiä jo mut koisaan, mua väsyttää”, Miira sanoi mulle. Ja mitäs musta, kertojasta. Olen Meeri Anna Kivioja. Tällainen kuusitoistavuotias tyttö, jonka pikkusisko Miira on. ”Me mennään ja tullaan pian takaisin”, jatkoin.
Palattuani Uljaanalla ja Jeminalla näyttäisi olevan meille asiaa. ”Mitä kello on ja missä Elina on?”, Uljaana sanoi. Vastasin että hän on nukkumassa, he puolestaan kuittasivat että asia selväpyy ja sillain.

Tämä on jo toinen kerta tällä viikolla ko jengi vetää päänsä täyteen. Huomisesta on varmasti tulossa mielenkiintoinen päivä. Osalta on loppunut puhelimesta akut ja näillä kolttatytöillä on jo suuren suuri koti-ikävä. No okei, onhan mullakin ikävä näitä ihania mukavuuksia mitä täällä ei ole... kunha tehtäisin edes jotain huomenna ko eräät on taas sammunut. No, onneksi András ja Eni ovat isokokoisia. Leirinuotio sammui, samoin Spotify. Katan sammuminen oli viimeinen niitti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti