>

keskiviikkona

maanantaina

Matkalla tähtiin


Alla tähtitaivaan kävelen,
ulkona on ehkä kylmä, mutta
pääasia että kävelen kanssasi.
Se tuo lämmön tunteen mun rintaan.
Mun jalkoja lämmittävät villasukat,
käsiäni lapaset, päätä huppu ja korvalaput.
Muuta kehoa lämmittää haalari.
Sinä lämmität mun sisää, 
sinä olet syy, miksen jäänyt 
suurimmaks osaks vuotta mökille.

keskiviikkona

1; ENSIMMÄINEN PÄIVÄ LEIRILLÄ


Elettiin ihanaa kesäpäivää. Mä, Eni, Iina ja Uljaana löydettiin toisemme. Ei tunneta toisiamme kunnolla entuudestaan, joten aluksi tehtiin tutustumisleikki. Me ollaan matkalla kohti rantaa, kuunnellaan boomboxista pikkusiskoni Miiran pyynnöstä Smurffeja, tarkemmin sanottuna Smurffirantaa joka oli aika ajankohtaisia sillä hetkellä, vaikka niissä lähinnä smurffattiin. Muitakin ranta-aiheisia popitettiin aivan kybällä. Toisessa autossa olivat Andras, Kata, Elina, Tino, Sarolta ja Jemina. Kaikki menivät normaaliin tapaan, kunnes sitten tapahtui ihmeitä.

sunnuntaina

Aarresaaressa // esittely


on tarina, jota aloitin tekemään kevään tuntumassa. Teemana on mm. matkustaminen keskellä ei-mitään siellä jossain päin Keski- ja Etelä-Euroopan välillä, jossa on kotoisin puoleksi kirjoittajan sukujuuret. Tarina alkoi mun unesta, jonka näin keväällä. Ja alla olevasta biisistä.



Kertoja voi samaistua kirjoittajaan, vaan nimet, ikä ja etnisyys ovat erit. Kertoja on 18-vuotias.

 ENI  ja 
 ANDRÁS  
ovat sisarpuolia ja heillä on sama äiti. Toinen on asunut Suomessa lapsesta asti, toinen syntyi puolestaan Enin muuton jälkeen. Molemmat ovat kuskirooleissa, koska he ovat ainoat porukasta, joilla on ajokortti. Eni on 36 -, András 28 vuotta vanha.


 KATA  ja 
 TINO 
ovat sisaruksia. Heidän äiti on omasta yhteisöstä eronnut kaaleen nainen, heidän isä puolestaan on kotoisin samasta maasta ko edellä mainitut Eni ja András. He ovat 21- ja 19-vuotiaat.

 SAROLTA 
on Katan ja Tinon serkku. Sarolta elelee samassa leirillä ko edellämainitut kertojaa lukuunottamatta. Hänen sukujuuret voinee jo nimestä päätellä. Ikää hällä on 20 vuotta.

 ELINA  ja 
 ULJAANA 
ovat kaveruksia. He ovat kolttataustaisia, toinen on Inarista, toinen Rovaniemeltä. Molemmat ovat 17-vuotiaita.

 JEMINA  
on Andrásin ohella ainut, joka ei asu Suomessa. Jeminan äiti muutti nimittäin hänen ja hänen siskonsa kanssa Kroatiaan, ko Jemina oli pieni. Tänään hän on 18-vuotias.

 IINA 
on herkkäsieluinen tyttö, joka tykkää kaikesta huolimatta myös revitellä ja interreilata. Iina on yli 20-vuotias.

 MIIRA  
on kertojan pikkusisko. Hän on 8-vuotias.

Lisää henkilöiden luonteesta selviää, ko sukellat tarinan pariin ensi viikolla. 

perjantaina

Valehymyily ei poista surua

...eikä lopeta sisäistä porua.

Olen oman menneisyyteni vanki 
 ja elämäni loskainen lumihanki.

Eikö tämä paskamyrsky lopu koskaan? 
Mä oon niin litimärkänä tähän jäätävään loskaan.




Palelen kun sydämeni on kostea ja märkä, 
melkein voisin vetäistä sarvesta härkää.

Voisin halutakin siitä härästä palasen, 
mutta ei, haluan että sen elämä valaisee.

Parempi vaan että minä lähden. 
Sielusi tähden.

Runo vuodelta 2014, kuva vuodelta 2015.

keskiviikkona

Sinä, sun kahvisi ja sun Niilosi

Herää pahvi
sinä siellä joka juot kahvii

Pois sieltä piilosta,
sanoi se joka puhui Niilosta

Se oli se mahdoton momentti
ko sie sait lukea ikävän kommentin

Juuri sinä! Sinä! Sinä!
Joo, se ei ollut minä...

Me emme tiiä kuka sen lähetti
hän ihan salee meille räkätti

Siellä koulun käytävällä
hän luulee että myö ollaan jossain näyttämöllä

Näpit irti, huusi hän joka ihastui Niiloon
myö sitten juostiin äkkiä piiloon

Sä vielä juot sitä kahvia,
luulis jo että sen maku olisi pahvia

Sitten sie tulit, menit ja huusit meille näin,
Veä takavoltti ja juokse vaikkapa seinää päin!

Sellanen sie olet. Sun tuntees mua kohtaan pakastui.
Se joka Niiloon rakastui.

Kaikki henkilöt ovat fiktiivisiä

tiistaina

Kattotytöt


Istun katon päällä. Sateessa, tietämättömänä mistään mitään. Onneksi se katto on suht tasainen, eikä kukaan huomaa sitä ko olen siellä. Eikä siellä ole muuta mun lisäksi oo ko sinä. 

"Darja, mä kelasin yhtä juttua. Hypätään yhdessä täältä alas.", sanoin.
- "Ei käy, en halua ottaa sitä riskiä että ollaan kusessa vain siksi että ollaan tässä juuri nyt. Enkä haluaisi pilata jalkojani, ne ovat jo suht heikot.", Darja sanoi.

Totta. Ei ollut fiksusti ajateltu. Mutta emmä tänne haluaisi jäädäkkään, mua paleltaa. Pelottaa että ollaan molemmat kipijöinä huomenna.

"Tuol on nää tikapuut. Ryömitään sinne, ei sinne hypätä. Sinne mie ainakin meen. Entä sie?", Darja sanoi.
"Mitäs jos liukastut, mä en ehkä uskalla...", sanoin.
"Ai, et sitte kehtaa?", Darja sanoi ja muutin mieleni.

Mentiin yhdessä sinne. Darja meni ekana, mä perässä. Että täällä osaakin olla kylmä. Siellä nythän on marraskuu. Tai kaamoskuu, niin ko Darjan esi-isien äidinkielellä.

Että tällainen selviytymistarina. Ai niin ja Darjan kaverin eli tarinan kertojan nimi on Anmari.

perjantaina

Olen herännyt horrokselta